Kosmeettisia valmisteita ovat muun muassa ihovoiteet ja muut iholle levitettävät tuotteet
Kosmetiikkaa (kreikan sanasta κόσμος kosmos ‘maailma’, ‘koriste) ovat hoitoaineet, joita käytetään kehon ulkoisiin osiin, kuten ihoon, hiuksiin ja ihokarvoihin, kynsiin, huuliin, ulkoisiin sukupuolielimiin sekä hampaiden ja suuontelon limakalvoihin. Kosmeettisen valmisteen tarkoitus on näiden osien puhdistaminen, niiden tuoksun tai ulkonäön muuttaminen, suojaaminen tai hyvässä kunnossa pitäminen, tai hajujen poistaminen.[1]
Kosmetiikkaa eivät ole aineet, jotka on tarkoitettu nautittavaksi, hengitettäväksi tai injektoitavaksi ihmiskehoon. Näin ollen esimerkiksi tatuoinnissa tai kestopigmentoinnissa käytetyt väriaineet eivät ole kosmetiikkaa.[2]
Kosmetiikan käyttöön liittyvää oppia kutsutaan kosmetologiaksi ja siihen erikoistunutta ammattilaista kosmetologiksi.
Kaikki kosmetiikka sisältää vettä, paitsi niin sanotut vedettömät tuotteet
Kosmeettinen tuote on olomuodoltaan useimmiten emulsio, eli siinä on vettä ja rasva-ainetta emulgaattorin avulla yhdistettynä tasa-aineisiksi.[5]
Perusaineiden lisäksi kosmeettisessa tuotteessa on niin sanottuja vaikuttavia aineita eli aktiiviaineita, joilla on vaikutusta ihon fysiologisiin toimintoihin ja energia-aineenvaihduntaan. Ne muun muassa antavat iholle tarvittavia energia-aineita, elvyttävät ihon toimintaa ja kiinteyttävät sitä, toimivat antioksidantteina, kosteuttavat ihoa sekä rauhoittavat ja parantavat ihon ärsytyksiä. Kosmetiikassa käytetään hyvin monenlaisia vaikuttavia aineita ja niiden yhdistelmiä. Vaikuttaviin aineisiin kuuluu niin luonnontuotteita kuin synteettisiäkin aineita.
Aiemmin kosmetiikka-myymälöitä kutsuttiin Suomessa nimellä kemikalio tai kemikalioliike
Ennen päivittäistavarakaupan keskittymistä valintamyymälöihin kemikaliot olivat yleisiä erikoisliikkeitä pienissäkin taajamissa. Niiden yhteydessä saattoi toimia kosmetologin vastaanotto tai kampaamo, ja kosmetiikan ja hiustenhoitotuotteiden lisäksi kemikalioiden tuotevalikoimiin saattoi kuulua hygienia- ja puhdistusaineita, leluja, paperituotteita, lahjatavaroita sekä koruja ja asusteita. 1960-luvun lopun lakimuutos salli kemikaliotuotteiden myynnin myös päivittäistavarakaupoissa, mikä teki pienet erikoisliikkeet vähitellen kannattamattomiksi.[17][10] Kemikaliokaupat vähenivät niin, että 65 vuotta alan keskusjärjestönä toiminut Suomen kemikalikauppiasliitto lakkautettiin 1997[16] ja vuonna 2006 alan liikkeitä oli jäljellä alle sata[18].
Valmistajat
Kosmetiikkamarkkinoiden todellinen kehittäjä oli 1910-luvulla amerikkalainen kolmikko Elizabeth Arden, Helena Rubinstein ja Max Factor. Nämä yhtiöt vakiinnuttivat markkinat, ja niitä kartutti Revlon juuri ennen toista maailmansotaa ja Estée Lauder juuri sen jälkeen. 2000-luvulla kosmetiikkateollisuutta hallitsee pieni joukko monikansallisia yhtiöitä, jotka on perustettu 1900-luvun alkupuolella. Vanhin ja laajin hallitseva yhtiö on ranskalainen L’Oréal.
